Kuukausi: joulukuu 2015

Cam Lo – Hue

82 km
Ahh. Kylpy. Olut. Hyvä ruoka.
Kolme yötä Huessa lepoa. Oli suhteellisen iisi rullailu Highway ykköstä myötätuulessa. Hue vaikuttaa mukavalta ja eläväiseltä kaupungilta. Historiaa läsnä. Tuntuu että vanha ja uusi kohtaa täällä.

image
Aamiaiseksi minimunia. En tiedä mistä elukasta nää on putkahtanut.

Highway oli odotetusti tylsä mutta nopea. Ja porttejahan piisasi.

image
Tuplaporttikuva. Porttibongarin sydäntä lämmittää.

Eipä paljoo muuta.
Eilinen kohtaaminen Cam Lossa oli mielenkiintoinen kun kävin illalla vielä syömässä erikoisen riisinyytti-illallisen. Vanhan herran kanssa naureskeltiin vaikka ei juuri sanaakaan pystytty selkeästi vaihtamaan.

image
Herra vaati kuvan uusimista kaksi kertaa kun tukka oli huonosti. Ymmärsin että hän on viereisen parturiliikkeen omistaja.

Nyt tosiaan jaloille lepoa kunnes 2.1. suuntana Hoi An ja kilsoja tulee vissiin 140. Aattelin että se vielä menee kun jalat on tuoreet ja nopea tie.

image
Matkalta löytyi myös ennennäkemätön liikennemerkki: kärkikolmio.

Syöminen ainakin maanteillä on varsin haasteellista jos haluaa jotain muuta kuin pho-keittoa (bun pho = nuudeli keitto).Eihän siinä mitään vikaa oo mutta joka päivä sitä syötyäni kaipaisin jotain vaihtelua. Täällä maantie ravintoloissa on tarjolla vain yhtä tai kahta ruokaa. Sit kun ei oikein täysin osaa noita ruokien nimiä niin ruokapaikan valikointi on vaikeaa. Haluais jonkun kivan paikan josta sais hyvää ruokaa. Hehheh… Hauskintahan siinä on että niitä kivoja paikkoja ei maanteillä ole. Kaikki on täsmälleen samanlaisia mataline muovituolineen. Tänäänkin yritin 20km matkan ajan metsästää banh mi:tä joka on vaalea leipä täytettynä munalla ja salaatilla. Ei löydy. Phota joka puolella. Ja com ga:ta eli riisiä ja kanaa. Eilen kävi säkä kun löysin mahtavan ruuan: banh xeo eli jonkinlainen omeletti joka itse pilkotaan paloiksi ja pyöritellään salaatin kera riisirullan sisälle. Ei löytynyt sitä koko matkalta tänne. Päädyin siis ottamaan bun bo:n joka oli sekin pho keitto! Samaan raflaan onneksi tuli paikallinen matkaopas joka kertoi olevansa Hoi Anista ja sain pumpattua vähän infoa kaupungista johon oon seuraavaksi menossa.

Niin joo siitä vielä että yhdestä paikasta saa vain yhtä asiaa – sama pätee kahviloihin. Jos haluaa leivän kahvin kanssa niin paree olla hankittuna leipä etukäteen. Jos leipäkojun on jostain onnistunut löytämään.

image
Uhkaava kotiportti

Täällä Huessa ois pari diskoakin ja tanssiminen kiinnostaa. Saa nähdä miten jaksaa ja sen mitä ainakin Bangkokista oppi niin tanssipaikat saattaa olla paikallisia seduloita. Ehkä pitää kuitenkin tsekkaa.

image
Tää kertoo että kuinka paljon paikalliset rakastaa kantateitään - häät järjestetään moottoriteiden varrella

image
Kaveri otti puutarhansa mukaan

image
Pyhä portti

image
Ruskea portti
image
Laiha portti

Phong Nha – Cam Lo

132 km
Toistaiksi pisin päiväretki ja varmaankin viimeinen tän mittainen. Toisaalta Huesta Hoi Aniin ois saman verran mutta voi olla että sen reissun puolitan. Pitää kattoo onko Da Nång pysähtymisen arvoinen.

image
Lähtiessä paljastui kansallispuiston brändäys

Olin viime yön Mountain View hotlassa joka makso 8e. Näkymää vuoriin tosin sai etsiä mutta käytävän ikkunasta näki kyllä pikkiriikkisen jotakin tunturia. Respan täti oli hyvin avulias ja ilmeisen huolissaan mun jaksamisesta kun laittoi mulle lähtiessä matkaan 1,5 vettä ja tertullisen banaaneja. Banaanit ja muutkin hedelmät on täällä sairaan hyviä ja niitä saa tienposkesta joten mielummin vetelee niitä kuin limuja ja muuta sokerihommeleita.

Nyt tulin jalat turtana Cam Lo -kylään josta otin ekan hotlan. En ajatellut että halvemmalla pääsisi kuin viime yönä mutta tää huone maksaa 6e. Ei paha.

image
Tie oli tänään aika suomalaisen maantien näköinen

Samaa tietä koko päivä. Eipä maisemat paljon muuttuneet. Alkupäivä oli poutaa mutta puolen päivän jälkeen rupesi satamaan ja sitä kesti loppupäivä.

image
Kilometrit rupeaa näkymään reissaajan kasvoilla

Tapasin matkalla ekat pyöräilijäturistit. Itävaltalainen Philippe oli lähtenyt Ho Chi Minhista mutta tuskallisen kuumuuden takia hypännyt junaan ja jatkanut Da Nångiin asti. Sama lämpö vissiin odottaa mua ellen vie sateita mukanani. Herra aikoo pyöräillä seuraavaksi Laosiin ja Kambodzaan ja aikaa maaliskuuhun. Ei paluulippua vielä. Hieno suunnitelma – paluulipun ostaminen kuitenkin sitoo suuresti. Mäkin oisin voinu jäädä tänne Tet-juhlaksi 7.2. asti jos oisin vaan lentoja varatessa tajunnut katsoa juhlan päivämäärän.

30km myöhemmin tapasin espanjalaisen nuoren pariskunnan joka oli ollut pyörän päällä jo puoli vuotta ja kiertänyt Thaimaan, Myanmarin, Laosin ja Kambodzan. Lopulta pari pyöräilee takaisin espanjaan… Pari vuotta he ajattelivat käyttää tähän toimenpiteeseen yhteensä.

image
Kaksitasoportti

Huomenna 70km Hueen ja 3 yötä siellä. Uus vuoskin ja kaikkee.

image
Friends forever
image
Läjä kultaa. Täällä sosialistisessa maassa rahan arvo on vähän eri.
image
VIP
image
Tämän kylän porttii

Trung Hoa – Phong Nha

85 km
Tänään oli kansallispuiston lävistys. Aamiaiseksi pho-keittoa. Taas. Ei ollut muutakaan. Ajelin tietä jota olin jo eilen kulkenut kunnes puoli kilometriä edettyäni pisteestä jossa eilen käännyin tuli yhtäkkiä pieni kylä jossa oli kuin olikin majapaikka. Mistä näistä voi tietää?! Ei kait mistäkään. Ajo oli tasaista ja polvi tuntui olevan ok kunnossa. Sitten pääsin kansallispuiston rajalle ja alkoi hemmetinmoinen nousu. 10% ylämäkeä varmaan viisi kilsaa. Harmitti etten ylhäällö sumun seasta nähnyt mitään. Sitten samantien rullailu alas. Fantastiset maisemat.

image
Alamäki

40 km kuljettuani käännyin kohti Paradise Cavea. Täällä paikalliset oli yllättävän tylyjä. Johtuen varmaankin turismista. Lapset huuteli stop stop, money money ja näytti kouraansa. Kehoitin tekemään työtä rahan eteen kun en nyt muutakaan siihen hätään keksinyt.

image
Aika pieni prosentti maisemista näin kuvien perusteella välittyy

Luolaan oli hieman pidempi matka kuin olin arvellut sillä se ei ollutkaan päätien varrella vaan vaati pari pientä mutta pirullista nousua. Lopulta pääsin mestoille josta piti vielä käppäillä kilometri tasaista ja 500 m nousua. Mutta kyllä kannatti! Aivan fantastinen paikka. Sanoinkuvaamattoman upea. Erikoisimpia paikkoja jossa missään oon ikinä ollu.

image
Tippuseinät toi mieleen urut
image
Alien-henkistä matskua
image
Luolan massiivista kokoa on vaikea esittää pienellä kuvalla

Luola oli jotain 500metriä pitkä ja siellä meni helposti tunti ihmetellessä luontoäidin jollakin tapaa omituista mielenmaisemaa. Olen äimistynyt.

Phong Nhan kylään olisi päässyt samaa reittiä takaisin tai sitten jatkamalla eteenpäin ja ottamalla pienempi tie. Päädyin jälkimmäiseen koska kuka nyt haluaa palata samaa tietä takaisin. Mua odottikin sympaattinen pikkutie viidakon läpi

image
Kyllähän tätä ajelee 20km!

Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti sillä eteen tuli tuskallisen kova nousu. Olin kattonut ettei reitillä pitäisi sellaisia olla mutta en näköjään tarpeeksi tarkkaan.

image
Nousu oli samaa luokkaa kuin aamuinen. Ehkä jopa pahempi!
image
Lopulta kuitenkin taas nauratti kun laskettelin lopun matkaa iisisti kylään.
image
"Nää on mun tiet!"
image
Olihan siellä porttikin.

Ekaa kertaa moneen päivään pääsin keskustelemaan oikeasti jonkun kanssa kun saavuin perille. Israelilaisen pariskunnan kanssa vaihdettiin matkakertomuksia ja kovasti jaksoivat ihmetellä pyöräilyäni. Onhan tää aika erilainen loma. Näkee eritavalla. Muut reissaajat näkee paljon nähtävyyksiä ja kaupunkeja ja ihmisiä. Mä nään ehkä vähän kokonaisvaltaisemmin pinnan alta seutuja ja paikallisia tunnelmia. Huomenna kohti Huea, 200km matkaa eli eiköhän kahdessa päivässä mee. Ehkä tästä vielä nappaamaan yksi olut.

image
Löytynyt: paikallinen powersnäcki, sis inkiväärisokeria ja pähkinöitä

Binh Phuc – Trung Hoa (HCM highwayn ja Trang Hung Daon risteys)

83km
Tänään ekaa päivää Ho Chi Minh -highwaylla ja täytyy sanoa että tein kyllä virheen lähtiessäni Highway ykköselle. Maisemat on fantastiset ja liikennettä paljon vähemmän. Huonot puolet on että piennar on kapea ja kaupat ja hotellit harvassa.

image
Upeat maisemat vaikka sumuista ja sateista onkin

Sateli taas pitkin päivää ja oli aika viileäkin. Voi olla että tää on säiden puolesta kehnoin aika liikkua täällä.

image
Löysin kavereita kahvitauolla

Ikävä yllätys kohtasi kun lähdin liikkeelle – oikea polvi rupesi temppuilemaan. Kaaduin eilen vasemmalle puolelle joten siitä ei voi olla kyse. Luulen että siinä on jokin pienimuotoinen rasitusvamma. Ainakin se naksuu aika pahaenteisesti. Ihmekös tuo noilla kilometreillä täyden lastin kanssa. Piti ottaa iisisti ja puolet matkasta poljin seisaalleen kun silloin kipua ei ollut. Toivottavasti polvi oppii olemaan.

Harmillisen vähän oli portteja täällä. Huomenna meen kuitenkin kansallispuiston läpi joten porttiodotukset on korkealla. Koukkaan yhteen luolaan ja siitä jatkan ilmeisesti turistikeskuksena pidettyyn paikkaan, Phong Nha -kylään.

Ainiin, täällä on pakko aina kysyä vähintään kahdelta ihmiseltä suuntaohjeita. Tänään menin guest housen ohi tarkoituksella kun ajattelin että ois kivempi olla lähempänä keskustaa. No keskustaa ei tullut siinä risteyksessä jossa ajattelin sen olevan joten kysyin että missähän lähin hotelli. Sain ohjeen jatkaa menosuuntaani pari kilometriä. Vähän arvelutti, sillä juuri sen matkan olin kulkenut aikaisemmasta guest housesta. No lähdin kuitenkin kun tyttö vaikutti niin varmalta mutta pari kilsaa kuljettuani en vieläkään tavannut hotellia ja kysyessäni neuvoa sain koordinaatit juurikin siihen guesthouseen jonka olin tietoisesti ohittanut. Sain siis alunperin ohjeet täysin vastakkaiseen suuntaan… Noin seitsemän kilsaa siis ekstraa tänään.

image
Vesi näyttää täällä puhtaalta mutta siinä on mystinen vihreä väri
image
Näkymä guest housen terassilta
image
Perusportti

Dhien Chau – Bình Phúc

N. 120km
Läksin rantareittiä pitkin kohti Vinhiä ja se osoittautui loistavaksi valinnaksi. Hiljainen betonitie jolla yksi skootteri kerran 5 minuutissa.

image
Tätä ajaa mielellään.

Tie kuitenkin päättyi pian mutavelliin.

image
Yllätys

Kattelin kartasta että tätä ois pahimmillaan 5 kilsaa. Otin riskin että tien laatu paranisi ja niin se tekikin.

image
Tuon mopedistin kanssa ajeltiin viitisen kilsaa kimpassa
image
Yhtäkkiä tie muuttui kilometrin verraksi moottoritietä. Miksi?

Saunamassagehotellissa ei ollut tarjolla aamiaista joten jouduin pysähtymään rantaraflaan. Siellä oli tarjolla vain eläviä mereneläviä altaassa. Päädyin etunoihin joita tuli varmaan puoli kiloa vaikka yritin toppuutella.

image
Erilainen aamiainen

Ajattelin syödessäni että nyt tulee varmaan annokselle hintaa kun en kysynyt etukäteen. Ja niinhän sitä tulikin. Mutta ei kuus euroa oo kuitenkaan tuommoisesta setistä mielestäni paljon vaikka emäntä epäilyttävästi hihittelikin rahat saatuaan.

image
Rantaportti

Vinhin 40km, jälkeen jatkoim Highwayta parikyt kilsaa ja sitten lähdin sisämaahan. Kattelin että ehtisin ennen pimeää erääseen kylään. Niin tein, mutta kylä olikin pienempi kun arvioin eikä siellä ollut majoitusta. Seuraavaan kylään olisi vielä 9km ja puoli tuntia valoisaa. Hanat auki siis vielä. Onneksi jo 5km päästä löytyi hotelli ja kurvasin heti sisään. Aika paljon tuli siis tänäänkin sotkettua. Lisäks vielä kaaduin kun lukkopoljin ei auennut. Polveen tuli pieni vekki mutta ei paha. Paikalliset nauroivat.

Ho chi minh highway vaikuttaa paljon mielekkämmältä ajaa mutta poikkean vielä kerran rannikolla Huessa ja Hoi Anissa.

image
Välillä maisemat on kuin Fallout-pelin lavasteista
image
Jylhä mutta unohdettu portti
image
Tän yön hotellista ei glamouria puutu

Thanh Hoa – Dhien Chau

100 km
Eilisten vähän turhan monien jouluoluiden väsyttämänä olin ajatellut pitää tänään iisin päivän ja sotkea vain 65km. Satoikin vielä. Onneksi olin ostanut sadetakin reissua varten joten sille tuli nyt käyttöä. Myötätuulta oli 6m/s joten annoin kuitenkin tuulen tehdä tehtävänsä ja polkea myötään niin paljon kuin suinkin. Myöhäinen lähtö kuitenkin rajoitti ajallisesti etenemisen Dhien Chau -kaupunkiin. Aurinko laskee siis jo 17.30 ja maanteillä en sen jälkeen uskalla ajella.

image
Ykkösportti

Ajelin Highway 1:tä sateessa vajaa 30km tuntinopeudella, pidin phokeittotauon ja pari kahvibreikkiä. Tie on helppo ajaa: tosi flätti, paljon tilaa pientareella ja ei juurikaan risteävää liikennettä. Miinuksena se että se on highway eli pirun tylsä. Vaikka tää kulkee rannikkoa pitkin niin en oo nähny merta vielä lainkaan kun siinä on muutama ratkaiseva kilometri välissä. Pari porttia onneksi oli.

image
Oon lipitelly vettä aika paljon mutta siitä ei saa suoloja joita tarvii hikoillessa. Tämmöinen tuote tuli vastaan ja ei ainakaan suolasta puute - tuntuu kuin joisi sitrunoitua merivettä

Otin neuvostoaikaisesta hotellista kympillä huoneen ja homeen haju huoneessa ei yllättänyt.
Söin hotlan
ravintelissa kala-aterian ja yhtäkkiä viereen paukahti vietnamilainen mies jolla oli Finland-paita päällä. Mitä hemmettiä? Multa ei ees kysytty respassa passia joten kukaan ei voinu tietää että oon Suomesta. Juteltiin tulkin avulla ja selvisi että mies oli vuos sitten lomilla Euroopassa ja kävi Suomessakin. Arvelin kaverin olevan hotellin omistaja. Hän näytti mulle facebookistansa kuvia joissa poseeraa kauppatorilla ja suokissa. Hassua!Tilanne meni kuitenkin vähän arveluttavaksi sieg heil tervehdyskuvan kohdalla. Noo. Vitsi varmaan. Sanoin meneväni nukkumaan mutta omistaja seurasi ja vei mut ”sauna”osastolle ja näytti parhaat aikansa nähneitä 1m² koppeja jotka käsittääkseni kuumennetaan. Okei, ei ihan mun juttu. Sit tyyppi avas yhden huoneen oven jossa oli viisi tyttöä ja osoitteli innokkaana niitä ja massagehuoneita vuorotellen. Äh. Tytöt vissiin asui siinä pienessä 20 neliön kopissa. Tuntui inhoittavalta ja lähdin samantien huoneeseeni. Pitikin taas jäädä ilkeä jälkimaku omistajan esiteltyä tiluksiaan. Otin aikaisemmin kuvan kaverin kanssa sen Finland paidan takia mutta poistin sen. Sen sijaan kuva rappukäytävästä.

image

Hotelli on meren rannalla mutta en oo nähnyt vielä vettä pimeyden takia. Huomenna jatkan kuitenkin rantareittiä pitkin etelään. Tarkoituksena olisi olla Huessa uudenvuoden aattona. Sinne mennessä aattelin koukata vielä sisämaan kautta erään luonnonpuiston läpi. Siellä on kuulemma maailman isoin luola. Kilsoja vissiin 90 per päivä eli aika haipakkaa. Mutta ajattelin levätä Huessa ja Hoi Anissa molemmissa pari kolme yötä.

Hang Tram – Thanh Hoa

115 km
Aamulla pähkäilin lähdenkö varmaa reittiä kaupunkiin vai otanko maisemareitin. Pituutta niillä ois ollu saman verran mutta mua epäilytti mahdolliset nousut ja 20km mittainen epämääräisen oloinen tie takaisin varmalle tielle. Päätin että kun päivästä tulee jo muutenkin pitkä niin otan varman päälle. Tajusin kuitenkin, että maisemareitti olisi mennyt kanjonia pitkin alamäkeen eikä ylämäkeen. Lisäksi tuo epäilyttävä liityntätie oli päällystetty ja hyvässä kunnossa kun sen risteyksen kohdalle tulin. Harmi! Mutta eiköhän noits maisemia tuu vielä etelässä lisää.

image
Risteys. Oikealla hondakauppa, jossa oon pari kertaa käyny pumppaamassa kumit. Aina jaksaa ihmetellä mun pyörää.

Poljin aika verkkaista tahtia ja 20km jälkeen tie muuttui pienemmäksi ja maisemat mielenkiintoisiksi.

image
Metsäportti

Päätiet on siitä hassuja että niiden varrella on jatkuvasti kauppoja ja ravintoloita joten kaikki näyttää vähän samalta koko ajan.

image
Yhtäkkiä näkyi riisipeltojen keskellä asutussaareke jonka keskellä kirkko. Paikallinen pappa yritti väkisin viedä mua niille kylään mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään.

Pysähdyin muutamaan otteeseen ja olin hotellilla puoli viisi eli jotain 8h ajo taukoineen.

image
Löysin keskeltä eimitään kahvilan jossa oli saakelin hyvää kahvia. Omistaja väänsi mulle labrassaan mehevät mokat. Google translate-keskustelun avulla kertoi tekevänsä ite mink coffeeta. En oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti kunnes omistaja vei mut kahvilan takana olevaan vajaan.

image
Mink coffee muistutti mua siitä kun joskus kuulin kahvinpavujen kierrätettävän sivettikissan ruuansulatusjärjestelmän läpi. Kaverilla oli viitisen surullisen näköistä elukkaa häkeissä. Kahvi ei yhtäkkiä ollutkaan enää niin hyvää. Kopi Luwak, maailman kalleinta kahvia. Ei tod sen arvoista.

Otin vähän fiinimmän hotlan joulun kunniaksi. Pooli oli tässä tapauksessa avainsana. Henkilökunta naureskeli kun menin uimaan kun allas oli periaatteessa pois käytöstä talven ajan ja vesi niin kylmää (+20). Just hyvä.

image
Pooli. Värimääritys kunnossa.

Lähdin viettämään joulua kylille ja löysinkin joulufestarit. Täällä näemmä juhlitaan perinteistä kristillistä juhlaamme vähän erilaisella pieteetillä. Ilmeiseti partani takia kaikki halusi kuvaan mun kanssa. Mikäs siinä mutta parinkymmenen foton jälkeen rupesi jo ymmärtämään millaista rasitusta julkimot joutuu kokemaan rahvaan joukossa.

image

image

image

image

image

Jouluateriaksi tuli hiiligrillistä asiota ja Bia Ha Noi oli joulu-oluena. Ruuan yhteydessä otin Skypeyhteyden kotiin – hyvin toimii täällä datayhteys.

Olin nähnyt hotellissani vilaukselta ensimmäisen länkkärin kolmeen päivään. Astuessani paikallisen suosittelemaan beer houseen huomasin että samainen kaveri istuskeli itekseen siellä. Mikä sattuma miljoonakaupungissa! (en oo satavarma koosta) Australialainen kaveri oli asunut hotellissa jo puoli vuotta ja toimitti insinöörin virkaa jossain firmassa. Sanoi että on täällä muitakin valkoihoisia mutta kaikki lähti jouluksi kotiin. Otettiin muutama olunen ja kuunneltiin paikallista deejiitä korvat punaisina jonka jälkeen lähdin hotlalle. Muita valkonaamoja en oo sen koommin nähnyt.

image
Joulun rauhaa siskot ja veljet.