Kuukausi: tammikuu 2016

Cay Xang – Ho Chi Minh City

87 km
Se on tehty. Pitkä ja uuvuttava mutta kuitenkin avartavan palkitseva matka on tullut päätökseensä. Laitan myöhemmin tarkempaa konkluusionia koko reissusta.

Viimeinen legi meni melko nopeasti. Aika lailla alamäkeä koko matka myötätuulessa. Tie muuttui tutuksi Highway 1:ksi jota poljin niin nopeasti kuin reisistä lähti. Loppukiri tai jotain.

image
Vikat kilsat. Saasteita vastaan hankkimani suojus joutui ekaa kertaa tositoimiin

Ruuhkat alkoi jo parikymmentä kilsaa ennen keskustaa. Skootteerien ennennäkemätön määrä pyyhälsi ohitseni mehiläisparvien lailla ja kaksi kaistaa oli tukossa pelkästään laivakontteja kuljettavista rekoista. Tavaraa liikkuu siis ilmeisen paljon ja tuli taas mietittyä että mihin sitä roinaa niin paljon tarviikaan.

image
Kieltoportti

Mua oli pitkään säikytelty Ho Chi Minhin liikenteestä mutta yllättävän sujuvasti se loppupeleissä meni. Ehkä olin kuitenkin oivaan aikaan liikkeellä sillä vasta kun olin päässyt hotellille ja lähdettyäni kaupungille jalkaisin ymmärsin ruuhkan määrän. Ajoneuvoja kulkee jatkuvana virtana eikä tyhjiä koloja ole missään. Kiireisimmät mopedikuskit käyttävät häpeilemättä jalkakäytävää etenemiseen.

image
Tämä näky pysäytti mut samantien - youtubessa pyörii timelapsevideo nerokkaasta sillanrakennuksesta ja tuossa se laite nyt oli. Kaupunkiin rakennetaan metroverkkoa. Parempi myöhään kuin milloinkaan.

Palkitsin reilun kuukauden mittaisen saavutukseni ranskalaisessa ravintolassa jossa nautin erinomaisen kolmen ruokalajin illallisen punaviineineen. Vihdoinkin kunnollinen vaihtoehto paikallisille mauille, jotka ei missään nimessä oo ankeita mutta pitkällä aikavälillä semisti puuduttavia.

image
Iso portti
image
Valmistuva portti
image
Ylämäkiportti
image
Meikä ja Saigon

Mulla oli salainen agenda siihen miksi oon jo viikkoa ennen kotiinpaluutani perillä: meikämanne lentää huomenna turistisaari Phu Quocille. Ajattelin maata biitsillä neljä päivää ja kattoa pääsenkö eroon rusketusrajoistani. Nähdään!

Bao Loc – Cay Xang

93 km

Tämä siirtymä ei tarjoillut erikoisuuksia. Aluksi oli 20km alamäki jonka jälkeen pienimäkistä maantietä. Ajelin niin pitkään ku jaksoin ja sitten kurvasin majataloon. Isäntä oli puhelias ja osasi englantiakin joten juttelimme illan mittaan. Kylillekin piti lähteä mutta vaimo ei päästänyt… Huomenna viimeinen rutistus.

image
Aamuinen näkymä hotellin ikkunasta. Maksoin tästä muutaman dongin extraa.
image
Eiffelin portti
image
Lieriöportti
image
Artdecoportti
image
Mikrofoniportti
image
Yläportti

Da Lat – Bao Loc

113 km
Tuorein jaloin alkoi viimeinen pidempi siirtymä kohti Ho Chi Minhiä. 300 km jäljellä, josta repäisin heti yli kolmasosan pois. Näemmä saan tämän osuuden jaettua kolmeen reissupäivään.

Da Latin ylämailta laskeutui pitkä alamäki ja ekat 50 kilsaa meni alle parissa tunnissa. Mulla oli myös pitkästä aikaa mytäinen tuuli – oikeastaan Plei Canista lähtien joutunut puskemaan enemmän tai vähemmän vastatuuleen.

Eräässä risteyksessä jäin pohtimaan sitä että menisinkö sittenkin vielä etelään Mui Ne -kaupunkiin. Siellä olisi ranta ja hiekkadyynit. Lueskelin hetken matkailusivuja ja selvisi että kyseessä on nätti paikka mutta aikamoinen turistirysä: matkailijoita enemmän kuin paikallisia. Ei kiitti. Kohti Bao Locia.

image
Vietnamin teillä opasteet on harvassa. Tää oli 115km matkalla toinen tai kolmas kyltti jossa mainitaan kohdekaupunkini.

Matka oli melko tylsä. Muutama hieno portti tosin.

image
Uusi kultaportti. Kyllä, se on portti eikä seinä.
image
Ei ois uskonu että vielä tässä vaiheessa rupeaa naama helottamaan. Mutta näköjään toleranssi uv-säteille ei oo vielä muodostunut

Da Latin hostellissa multa hävisi pyöräilyhanskat. En ymmärrä mihin, olin laittanut ne kuivumaan sängynpäätyyn ja sit ne ei enää ollut siinä. Henkilökunta ei tiennyt mitään. Eikä kukaan muukaan. Outoa – kuka tarttee sormettomia pyöräilyhanskoja pehmusteilla. Joka tapauksessa tämä johti siihen että ajellessani käsinettömänä, käräytin kämmenselkäni perusteellisesti. En ollut tietenkään muistanut että nuo kyseiset ruumiinosat eivät olleet altistuneet auringon säteilylle lähes lainkaan. Pursortin hyvän kerroksen sunblockiani pahimpaan punaan ja se tuntui jeesaavan loppupäivän. Onneksi mulla oli vielä Panthenolia tuubissa jäljellä joten sain heti hotellille tultua jotain ensiapua niille. Huomenna näkee lähteekö iho.

Syöminen on ruvennut vähäsen kyrsimään kahdesta syystä: 1) vaikea löytää kunnollista ravintolaa. Jotain mistä saisi sitä mitä haluaa. Da latissa etsin kaksi päivää pho keittoa. En löytänyt. Melkein jokaisessa katupaikassa tarjoillaan vain yhtä ruokalajia. 2) ruoka on hyvin samanlaista ja olen jo kyllästynyt paikallisiin makuihin. Hienostuneet makunystyräni kaipaavat maailman parhaaksi rankatusta ruokamaasta eli ranskalaisesta keittiöstä adoptoituja vivahteita. Italialainenkin käy. Tai jenkki. Mut riisiä, soijaa, kanaa, kalakastiketta tarjolla. Perussipsitkin, joiden valmistamiseen pitäisi käyttää vain perunaa, suolaa ja öljyä, on pilattu erilaisin arominvahventein jotta paikalisille herkkusuille niissä olisi häivähdys totuttua makuelämystä.

Bao Locin kokoisessa semisuuressa kaupungissa toivoin löytäväni pizzaa tai jotain sinnepäin mutta vaikeaksi meni. Yksi pizzeria oli mutta se oli kiinni. Lopulta löysin beerfoodcafe-nimisen raflan, josta sain ranskiksia ja beeffiä. Hyvää. Tosiaan vuoden vegetaristina olo on totaalisesti unholassa ja homma riistäytynyt täysin käsistä. Suomessa on tällä hetkellä menossa jokin vegaanihaaste ja ajattelin paikata omatuntoani sillä kun saavun kotimaahani. Anteeksi elukat.

image
Portti&portti

image
Tolppaportti

image
Portti-portti
image
Silmäportti

Dinh Van – Da Lat

49 km
Reissuni viimeinen kunnollinen nousu: Da Lat on 1500m korkeudessa. Valitsin vähän tyhmän reitin jonka ansiosta jouduin ylittämään yhden ylimääräisen kukkulan. Onneksi päivä ei ollut kovin pitkä ja olin perillä jo yhdeltä.

image
Vika nousu tehty
image
Sympaattisia taloja Da Latissa

Da Lat on viihtyisä ja mäkinen kaupunki. Tiet ovat hyvin mutkittelevia ja tämä muistuttaa mua italialaisista pikkukaupungeista. Otin ekan yön hotlasta kun halusin lepoa. Sen jälkeen muutin hostelliin. Sänky aamiaisella ja päivällisellä maksaa 5 taalaa. Piti alunperin olla kaupungissa 2-3 yötä mutta sain jonkun saakelin ruokamyrkytyksen ja olin yhden päivän poissa pelistä. Jäin siis vielä neljänneksi yöksi mutta onneksi sairauteni sattui juuri tällaisessa värikkäässä kaupungissa. Luulen että oksentelu johtui aikaisemmin syömästäni riisipuurosta joten toivottavasti meikäläisen jouluruokamenuuseen ei tuu toista ruokalajia kieltolistalle rosollin lisäksi.

image
Ostin "pullon" vettä. Tuli aika suomalainen olo.
image
Buddhaportti

Kävin muutamassa temppelissä ja kanjonoimassa. Muuten oon ottanut ansaittua lepiä. (Kanjonointi meinaa sitä kun mennään jokea ja koskia pitkin ja pudottaudutaan köydellä. toim huom. canyoning) Ihan hauska kokemus mutta ehkä sitä on meikäkin tulossa vanhaksi kun ei niin paljon jaksanyt innostaa tämä extremeaktiviteetti.

image
Meikä ja koski

image
Kärmesportti
image
Erään temppelin alta löytyi helvetti. Tunnelma oli kuin Linnanmäen kauhujunasta. Mutta reitti oli viisikertaa pidempi. Ymmärsin että synti ei kannata.

Täällä on monet turistit omilla mopoillaan ja ihmettelevät suuresti mun fillarointia. Itellekin tullut viime nousuissa olo että mieluusti vaihtaisin mun lihasmoottorit yhteen bensalla toimivaan. Kolmesataa kilsaa enää. Huomenna aattelin repäistä 100 kun suurin osa matkasta alamäkeä.

Da Latille ehdoton plussa.

image
Iso pala puuta. Mitenköhän tällainen kuivatetaan?
image
Eikös tuo oo muumeista?
image
Jalluportti

Lien Son – Dinh Van

113 km

Aika paha päivä. Paljon nousua ja kuumuutta. Tai oikeastaan oon ruvennu fiilailemaan lämpöä nyt kun siihen on tottunut.

Lähdin kasilta liikkeelle ja saavuin viiden aikaan Dinh Vaniin. Mä meinasin jäädä jo kolmelta 80km matkan jälkeen mutta kyseisen kylän ainoa geasthouse ei puhutellut joten päätin repäistä vielä yhden 10km nousun jonka jälkeen samanmittainen alamäki ja kymppi tasaista. Vähän kuumotti että ehdinkö ennen pimeää mutta hyvin kävi.

image
Ekan nousun jälkeen vielä hymyilytti
image
Toka nousu vei mehut

Tie pysyi totutun kapoisena ja mukavana maisemiltaan mutta tien kunto heikkeni huomattavasti. Alamäetkin piti jarrutella.

image
Kolmiportti

Päämäärässä halusin kunnollisen yösijan ja aloin jopa vertailla majoitusvaihtoehtoja ja kiertelin neljässä eri paikassa. Otin rauhallisen huoneen vähän kaupungin keskustan ulkopuolelta.

image
Iltaruokani paistuu pöydässä.

Huomenna sitten vaan kevyehkö nousu Da Latiin.

image
Kahvipensaita riittää. Mulle tuli yllätyksenä että Vietnam on Brasilian jälkeen suurin kahvintuottajamaa
image
Pavut kuivataan tien varrella. Siinä se sinunkin hörppimä arabica ottaa aromia.
image
Laajeneva portti

Buon Ma Thuot – Lien Son

52 km
Nyt oli sympaattinen tie. Odotin tien jatkuvan samaisena highwayna jota se oli ollut jo Plei Canista lähtien, mutta minulle tarjoiltiinkin ihana maalaismaisema kera pikkutien  joka oli kuitenkin loistavassa kunnossa.

image

Kävin aamulla tsekkaamassa Buon Ma Thuotin etnisen museon joka oli jees. Hain kimpsut hotlalta ja olin tietoinen kaupungissa olevasta vesipuistosta jossa ajattelin rentouttaa jäseniäni ennen matkaa. Puisto oli kuitenkin järkyttävässä kunnossa ja olinkin ainoa asiakas. Vesi oli sen verran paskaista etten edes uskaltautunut vyötäröä syvemmälle vaan päätin lähteä saman tien kohti Lien Sonia joka on Lak-järven rannalla.

image
Vesi näytti siltä ettei sitä oltu puhdistettu aikoihin. Ei kiitos.

Lounaaksi perinteinen pho-keitto. Matkanteko oli hidasta kun halusin nauttia maisemista. Tämä oli varmasti reissuni mukavin asutettu tie ajella.

image

image
Avoin portti

Keskellä päiväreissuani oli kukkula jonka huipulla olisi katolisen kirkon rauniot. Koska matka oli tänään lyhyt, niin aattelin ottaa tästä itselleni pienimuotoisen  via dolorosan. Tosiasiassa mulle kohta selvisi että sitähän se juuri olikin: jeesuksen ristinkantomatka.

image
Nousu koostui 15 dioramasta ristinkannon aloittamisesta ylösnousemukseen. Tie oli jyrkkä ja kivinen.
image
Huipulla odotti ulkoilmakirkko synnit vapauttavine ikonineen.
image
Luonnonpuistoportti

Perille päästyäni majoituin järven rannalla sijaitsevaan majataloon jonka kaikki huoneet oli kuitenkin täysiä. Asustelin ekan yön longhousessa eli maasta metrinkorkeudella olevassa dormissa jossa oli parikymmentä petiä. Mun lisäksi oli kuitenkin vain yksi vieras.

Majataloon oli asettunut myös suomalaisretkue. Ensimmäiset härmäläiset sitten Hanoin.

Eka yö keskeytyi kukonlauluun kello 4. Samperin mielenvikainen elukka avasi kurkkuaan 15 sekunnin välein suoraan sänkyni alla. Tuli mieleen vesikidutus… Yritin kuunnella musiikkia mutta huuto kuului läpi. Sitten laitoin valkoista kohinaa korvalappuhini ja se auttoi peittämään kukon kiljahdukset. Nukuin melko huonosti siis mutta onneksi toiseksi yöksi sain oman huoneen.

image
Majatalo tarjoaa myös elefanttikuljetusta mutta mä passasin.

Kahvi täällä on saakelin hyvää mutta se paljastui olevan norsun ruuansulatusjärjestelmän läpi matkannutta. Kuulemma useita kiloja kahvinpapuja päivässä kulkee elimistön läpi. Vaikuttaa kuitenkin vähäsen eettisemmältä kuin häkissään viruvat sivettikissat.

image
Vanhus ja koski

Käytiin Suomiporukan kanssa 9km päässä olevassa uintipaikassa. Tekipä eetwarttia ja tuntui luksukselta näin välipäivänä vähän pulikoida!

image
Majatalossa majaileva vakivieras, boa

Huomenna rankka päivä: 100km ja lopussa rankka nousu. Mutta se onkin reissun viimeinen hevi päivä.

image
Järvi
image
Armeijaportti. Tuli huutoa.
image
Etninen portti

Ea Drang – Buon Ma Thuot

91 km
Aamu alkoi soitolla Vietinbankkiin jossa onnekseni puhuttiin englantia. Kuulemma paikallispankki Chu Sessa aukeaa kasilta joten mulla oli aikaa pakkailla ja miettiä vaihtoehtoja mitä tapahtuisi jos en saisi korttia enää lompakkoani koristamaan.

Kasilta isäntä soitti pankkiin ja selvisi että mun pitäisi mennä sinne hakemaan kortti. Passi mukaan ja seuraavaan bussiin joka tulikin viiden minuutin odottelun jälkeen. Tunnin päästä olin perillä ja painelin pankkiin. Siellä konttoristit hymyilivät mun astuessa sisään ja pyysivät istumaan. Yksi kaveri otti avainnipun ja lähti käymään automaatilla. Kohta hän tulikin takaisin maaginen muovilätkä kourassaan ja virnistin iloisesta jälleennäkemisestä. Mikä lykky että olin nostanut rahaa automaatista joka oli suoraan pankin yhteydessä! Muuten en varmaan olisi korttia nähnyt enää.

Käppäilin takaisin bussiasemalle ja ostin marketilta kukkapuskan guesthousen pitäjille. Hetken jouduin omituiseen pallotteluun kun mua tungettiin eri busseihin kun kukaan ei oikein tuntunut käsittävän mihin oon menossa vaikka näytin kartasta että se on suora tie kohti Ea drangia. Lopulta pääsin kuitenkin ilmeisen oikeaan dösään jossa mua kuitenkin kusetettiin tuplahinta siihen nähden mitä maksoin menomatkasta. Hetken jaksoin vääntää vastaan mutta luovutin kun olin kuitenkin huojentunut maksukorttini palautumisesta oikealle omistajalleen. Guesthousen pitäjät olivat lähes yhtä iloisia kuin minä – olihan tää ollut meille yhteinen asia ratkottavaksi.

image
Guesthouse jonka omistajat pelastivat matkani

Pääsin fillaroimaan puoli kahdentoista maissa ja tiesin että päivästä on tulossa kiireinen sillä mulla olisi reilut 90 kilsaa sotkettavana kuudessa tunnissa. Olin katellut että voisin valita vähän pienemmän tien mutta en viitsinyt enää riskeerata vaan painelin Ho Chi Minhin Highwayta kohti Buon Ma Thoutia.

image
Ilmaportti

Ekat 20 km oli nousua sitten laskua lukuunottamatta yhtä ylitystä 60 km kohdalla.
image
Tästä eteenpäin alamäki aina kaupungin keskustaan saakka.

Ehdin siis ennen pimeää perille vaikka kaupungin komeat portit hidastivatkin matkantekoa viimeisillä kilometreillä.

image
Kolmitasoportti

Tämänkertaisen hotellin omistaja sattui olemaan fillaristi, joten innoissamme keskustelimme kaksipyöräisistä.

Ihan kiva city mutta yksi yö saa riittää. Seuraavaksi Lak Lake, joka kuulemma rento mesta. Siellä ehkä yks lepopäivä ennen Da Latiin nousua.

image
Jouluportti

image
Ajokuteet kuivuu (toivon mukaan)

image
Kaupunkiin tultaessa tuli hyvin vahva westcoast-viba. Mäkiset tiet ja auringonlasku muistuttivat San Fransiscosta.