Da Lat – Bao Loc

113 km
Tuorein jaloin alkoi viimeinen pidempi siirtymä kohti Ho Chi Minhiä. 300 km jäljellä, josta repäisin heti yli kolmasosan pois. Näemmä saan tämän osuuden jaettua kolmeen reissupäivään.

Da Latin ylämailta laskeutui pitkä alamäki ja ekat 50 kilsaa meni alle parissa tunnissa. Mulla oli myös pitkästä aikaa mytäinen tuuli – oikeastaan Plei Canista lähtien joutunut puskemaan enemmän tai vähemmän vastatuuleen.

Eräässä risteyksessä jäin pohtimaan sitä että menisinkö sittenkin vielä etelään Mui Ne -kaupunkiin. Siellä olisi ranta ja hiekkadyynit. Lueskelin hetken matkailusivuja ja selvisi että kyseessä on nätti paikka mutta aikamoinen turistirysä: matkailijoita enemmän kuin paikallisia. Ei kiitti. Kohti Bao Locia.

image
Vietnamin teillä opasteet on harvassa. Tää oli 115km matkalla toinen tai kolmas kyltti jossa mainitaan kohdekaupunkini.

Matka oli melko tylsä. Muutama hieno portti tosin.

image
Uusi kultaportti. Kyllä, se on portti eikä seinä.
image
Ei ois uskonu että vielä tässä vaiheessa rupeaa naama helottamaan. Mutta näköjään toleranssi uv-säteille ei oo vielä muodostunut

Da Latin hostellissa multa hävisi pyöräilyhanskat. En ymmärrä mihin, olin laittanut ne kuivumaan sängynpäätyyn ja sit ne ei enää ollut siinä. Henkilökunta ei tiennyt mitään. Eikä kukaan muukaan. Outoa – kuka tarttee sormettomia pyöräilyhanskoja pehmusteilla. Joka tapauksessa tämä johti siihen että ajellessani käsinettömänä, käräytin kämmenselkäni perusteellisesti. En ollut tietenkään muistanut että nuo kyseiset ruumiinosat eivät olleet altistuneet auringon säteilylle lähes lainkaan. Pursortin hyvän kerroksen sunblockiani pahimpaan punaan ja se tuntui jeesaavan loppupäivän. Onneksi mulla oli vielä Panthenolia tuubissa jäljellä joten sain heti hotellille tultua jotain ensiapua niille. Huomenna näkee lähteekö iho.

Syöminen on ruvennut vähäsen kyrsimään kahdesta syystä: 1) vaikea löytää kunnollista ravintolaa. Jotain mistä saisi sitä mitä haluaa. Da latissa etsin kaksi päivää pho keittoa. En löytänyt. Melkein jokaisessa katupaikassa tarjoillaan vain yhtä ruokalajia. 2) ruoka on hyvin samanlaista ja olen jo kyllästynyt paikallisiin makuihin. Hienostuneet makunystyräni kaipaavat maailman parhaaksi rankatusta ruokamaasta eli ranskalaisesta keittiöstä adoptoituja vivahteita. Italialainenkin käy. Tai jenkki. Mut riisiä, soijaa, kanaa, kalakastiketta tarjolla. Perussipsitkin, joiden valmistamiseen pitäisi käyttää vain perunaa, suolaa ja öljyä, on pilattu erilaisin arominvahventein jotta paikalisille herkkusuille niissä olisi häivähdys totuttua makuelämystä.

Bao Locin kokoisessa semisuuressa kaupungissa toivoin löytäväni pizzaa tai jotain sinnepäin mutta vaikeaksi meni. Yksi pizzeria oli mutta se oli kiinni. Lopulta löysin beerfoodcafe-nimisen raflan, josta sain ranskiksia ja beeffiä. Hyvää. Tosiaan vuoden vegetaristina olo on totaalisesti unholassa ja homma riistäytynyt täysin käsistä. Suomessa on tällä hetkellä menossa jokin vegaanihaaste ja ajattelin paikata omatuntoani sillä kun saavun kotimaahani. Anteeksi elukat.

image
Portti&portti

image
Tolppaportti

image
Portti-portti
image
Silmäportti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s