Kategoria: Uncategorized

Hanoi – Ho Chi Minh City with a bicycle

phuquoc
Gulf of Thailand, the end of my Vietnam-trip

I’ll write this summary in English since it might help people outside Finland.

I traveled about 2100 km in 32 days (including resting days). I was a little bit ahead of my schedule so I had time to fly to Phu Quoc, which was the perfect ending for a tough trip. I just laid on the beach for four days.

I have never traveled more than 100 kms with a bike so it was my first long trip. I bike around the year so i had a decent background condition. The heat and the mountains in the south were a bit though for me but I got used to them surprisingly well. All it takes is some planning and and time.

IMG_20160125_125250931
I became a Gate Spotter in Vietnam. Now I have hundreds of pictures with gates which I don’t know what to do with.

I traveled zig zag-style using both Highway One and Ho Chi Minh Highway. There is nothing to see on the Highway one, so after a few days there I tried to avoid it when possible. HCM Highway was much more pleasant though the roadside is not so wide as on HW1. But I had no close calls during my trip and actually after getting used to the dynamics of the traffic I felt a lot safer driving in Vietnam than in Finland.

Biking the country was fun but a little bit boring in the end. I was hoping to meet some locals, which I of course did, but their English skills are not so fluent, so decent conversations were very rare in the countryside. It made me feel sometimes a bit lonely: all the people around me and I just couldn’t get to speak to them. In the end I had most fun in the cities when I could talk to somebody, usually other travelers.

I met only three people on the road doing the same thing as me. And one in Ho Chi Minh City accidentally. So it is not very popular thing. Usually I was the only guest in the guesthouses along the road.

Everything is cheap. The Banh Mi, vegetable and egg filled bread was 0,40-1 euros, Pho soup with a drink 1,50-2. Cheapest guesthouse rooms were 4 euros including hot water. Of course it is a bit more expensive in the cities but one must work hard to get bankrupt in Vietnam.

IMG_20160131_165251207_HDR.jpg
Ready to go back to Helsinki! I just need some cardboard to wrap it in…

My bike weighted for about 10 kgs. And with the luggage it would hit about 20 kgs. I had some stuff i could have lived without, e.g. my own flip-flops – no use, every hotel has their own to offer. Here’s what i had on the trip:

  • 2 panniers
  • 1 small bag on top of the trunk for fast removal (i had my valuables there)
  • 4 set of underwear, including 2 sport shirts
  • lockpedal shoes
  • normal shoes
  • biking shorts
  • normal shorts (light)
  • long pants (i ditched them in the halfway)
  • a sweater
  • a nice shirt
  • a swimming shorts
  • a travel towel
  • rain coat
  • biking gloves
  • helmet
  • first aid kit
  • small repair kit: a 2-piece bike tool, a patching kit, cable ties, tape, oil
  • u-lock with a wire cable
  • lights in front and back
  • 2 small usb-backup-batteries and a charger
  • a small sound recorder
  • two books

Lock pedals are a must. They help so much in the mountain area. I had my cyclocross 32mm tires but if I would have known that the roads were in that excellent condition, I would have brought my 28mm road tires. There was literally only one 100m part of gravel in the whole 2100 km trip!

My lock was way too sturdy. Only a wire cable-lock would’ve been enough. I think they don’t care that much for the bicycles because they think that only poor people use bicycles.

I had no maps, only a GPS on my mobile phone. I bought the local sim with unlimited data for 3 euros per month (!) so I only needed to preload the maps in the mountain area where the reception is not good.  The data connection worked amazingly well! I used mainly these apps in my Motorola Moto 3G (Android):

I compared the routes between Google Maps and Maps.me but in the end I only used google maps since it seemed to be a little bit more accurate. I noticed at some point that it even shows the guest houses when you put ”Nha Nghi” in the search field. This helped a lot the planning. I also figured out that elevation planning was very crucial in the mountain area!

My daily routine was something like:

  • wakeup at 6h00 or 7h00
  • breakfast, usually Banh mi -bread and coffee
  • biking with small breaks every 1-1,5 hour
  • 12h00 lunch, usually a Pho-soup
  • biking with small breaks until destination
  • check in guesthouse
  • wash clothes and hope they dry
  • dinner, whatever-you-can-find-and-dare-to-try
  • books, meditation, videos, blog writing etc.
  • 10h00 sleep

I think my average speed was something like 15-18km per hour. Sometimes i hit over 20 but that was pretty rough considering the luggage.

The nutrition was a bit of a problem. The food hardly covered the energy loss i had and I lost some kilos on the way. I had to even buy a belt for my pants. 🙂 There wasn’t so much mineral water around so it was mainly plain water and sometimes coke or a red bull. At first I bought my own bottles of water but after a while I used the refill tanks the local people have because it was the same water. More ecological and cheaper. I didn’t drink any water that i didn’t know where it came from but the tea was exception because the water is boiled.

I had a great trip through the country and I met some great people along the way! . I would probably do it different way now and skip some of the boring parts in the north and middle and also the part Da Lat – Ho Chi Minh. All in all I think Vietnam is a beautiful country with the friendliest people I have met.

If you have questions about the trip feel free to contact me in viljami døt sakarias ät gmail.com!

beachps.jpg
After 2100kms this felt pretty nice. Photo by Paul Flanders.

Cay Xang – Ho Chi Minh City

87 km
Se on tehty. Pitkä ja uuvuttava mutta kuitenkin avartavan palkitseva matka on tullut päätökseensä. Laitan myöhemmin tarkempaa konkluusionia koko reissusta.

Viimeinen legi meni melko nopeasti. Aika lailla alamäkeä koko matka myötätuulessa. Tie muuttui tutuksi Highway 1:ksi jota poljin niin nopeasti kuin reisistä lähti. Loppukiri tai jotain.

image
Vikat kilsat. Saasteita vastaan hankkimani suojus joutui ekaa kertaa tositoimiin

Ruuhkat alkoi jo parikymmentä kilsaa ennen keskustaa. Skootteerien ennennäkemätön määrä pyyhälsi ohitseni mehiläisparvien lailla ja kaksi kaistaa oli tukossa pelkästään laivakontteja kuljettavista rekoista. Tavaraa liikkuu siis ilmeisen paljon ja tuli taas mietittyä että mihin sitä roinaa niin paljon tarviikaan.

image
Kieltoportti

Mua oli pitkään säikytelty Ho Chi Minhin liikenteestä mutta yllättävän sujuvasti se loppupeleissä meni. Ehkä olin kuitenkin oivaan aikaan liikkeellä sillä vasta kun olin päässyt hotellille ja lähdettyäni kaupungille jalkaisin ymmärsin ruuhkan määrän. Ajoneuvoja kulkee jatkuvana virtana eikä tyhjiä koloja ole missään. Kiireisimmät mopedikuskit käyttävät häpeilemättä jalkakäytävää etenemiseen.

image
Tämä näky pysäytti mut samantien - youtubessa pyörii timelapsevideo nerokkaasta sillanrakennuksesta ja tuossa se laite nyt oli. Kaupunkiin rakennetaan metroverkkoa. Parempi myöhään kuin milloinkaan.

Palkitsin reilun kuukauden mittaisen saavutukseni ranskalaisessa ravintolassa jossa nautin erinomaisen kolmen ruokalajin illallisen punaviineineen. Vihdoinkin kunnollinen vaihtoehto paikallisille mauille, jotka ei missään nimessä oo ankeita mutta pitkällä aikavälillä semisti puuduttavia.

image
Iso portti
image
Valmistuva portti
image
Ylämäkiportti
image
Meikä ja Saigon

Mulla oli salainen agenda siihen miksi oon jo viikkoa ennen kotiinpaluutani perillä: meikämanne lentää huomenna turistisaari Phu Quocille. Ajattelin maata biitsillä neljä päivää ja kattoa pääsenkö eroon rusketusrajoistani. Nähdään!

Bao Loc – Cay Xang

93 km

Tämä siirtymä ei tarjoillut erikoisuuksia. Aluksi oli 20km alamäki jonka jälkeen pienimäkistä maantietä. Ajelin niin pitkään ku jaksoin ja sitten kurvasin majataloon. Isäntä oli puhelias ja osasi englantiakin joten juttelimme illan mittaan. Kylillekin piti lähteä mutta vaimo ei päästänyt… Huomenna viimeinen rutistus.

image
Aamuinen näkymä hotellin ikkunasta. Maksoin tästä muutaman dongin extraa.
image
Eiffelin portti
image
Lieriöportti
image
Artdecoportti
image
Mikrofoniportti
image
Yläportti

Da Lat – Bao Loc

113 km
Tuorein jaloin alkoi viimeinen pidempi siirtymä kohti Ho Chi Minhiä. 300 km jäljellä, josta repäisin heti yli kolmasosan pois. Näemmä saan tämän osuuden jaettua kolmeen reissupäivään.

Da Latin ylämailta laskeutui pitkä alamäki ja ekat 50 kilsaa meni alle parissa tunnissa. Mulla oli myös pitkästä aikaa mytäinen tuuli – oikeastaan Plei Canista lähtien joutunut puskemaan enemmän tai vähemmän vastatuuleen.

Eräässä risteyksessä jäin pohtimaan sitä että menisinkö sittenkin vielä etelään Mui Ne -kaupunkiin. Siellä olisi ranta ja hiekkadyynit. Lueskelin hetken matkailusivuja ja selvisi että kyseessä on nätti paikka mutta aikamoinen turistirysä: matkailijoita enemmän kuin paikallisia. Ei kiitti. Kohti Bao Locia.

image
Vietnamin teillä opasteet on harvassa. Tää oli 115km matkalla toinen tai kolmas kyltti jossa mainitaan kohdekaupunkini.

Matka oli melko tylsä. Muutama hieno portti tosin.

image
Uusi kultaportti. Kyllä, se on portti eikä seinä.
image
Ei ois uskonu että vielä tässä vaiheessa rupeaa naama helottamaan. Mutta näköjään toleranssi uv-säteille ei oo vielä muodostunut

Da Latin hostellissa multa hävisi pyöräilyhanskat. En ymmärrä mihin, olin laittanut ne kuivumaan sängynpäätyyn ja sit ne ei enää ollut siinä. Henkilökunta ei tiennyt mitään. Eikä kukaan muukaan. Outoa – kuka tarttee sormettomia pyöräilyhanskoja pehmusteilla. Joka tapauksessa tämä johti siihen että ajellessani käsinettömänä, käräytin kämmenselkäni perusteellisesti. En ollut tietenkään muistanut että nuo kyseiset ruumiinosat eivät olleet altistuneet auringon säteilylle lähes lainkaan. Pursortin hyvän kerroksen sunblockiani pahimpaan punaan ja se tuntui jeesaavan loppupäivän. Onneksi mulla oli vielä Panthenolia tuubissa jäljellä joten sain heti hotellille tultua jotain ensiapua niille. Huomenna näkee lähteekö iho.

Syöminen on ruvennut vähäsen kyrsimään kahdesta syystä: 1) vaikea löytää kunnollista ravintolaa. Jotain mistä saisi sitä mitä haluaa. Da latissa etsin kaksi päivää pho keittoa. En löytänyt. Melkein jokaisessa katupaikassa tarjoillaan vain yhtä ruokalajia. 2) ruoka on hyvin samanlaista ja olen jo kyllästynyt paikallisiin makuihin. Hienostuneet makunystyräni kaipaavat maailman parhaaksi rankatusta ruokamaasta eli ranskalaisesta keittiöstä adoptoituja vivahteita. Italialainenkin käy. Tai jenkki. Mut riisiä, soijaa, kanaa, kalakastiketta tarjolla. Perussipsitkin, joiden valmistamiseen pitäisi käyttää vain perunaa, suolaa ja öljyä, on pilattu erilaisin arominvahventein jotta paikalisille herkkusuille niissä olisi häivähdys totuttua makuelämystä.

Bao Locin kokoisessa semisuuressa kaupungissa toivoin löytäväni pizzaa tai jotain sinnepäin mutta vaikeaksi meni. Yksi pizzeria oli mutta se oli kiinni. Lopulta löysin beerfoodcafe-nimisen raflan, josta sain ranskiksia ja beeffiä. Hyvää. Tosiaan vuoden vegetaristina olo on totaalisesti unholassa ja homma riistäytynyt täysin käsistä. Suomessa on tällä hetkellä menossa jokin vegaanihaaste ja ajattelin paikata omatuntoani sillä kun saavun kotimaahani. Anteeksi elukat.

image
Portti&portti

image
Tolppaportti

image
Portti-portti
image
Silmäportti

Dinh Van – Da Lat

49 km
Reissuni viimeinen kunnollinen nousu: Da Lat on 1500m korkeudessa. Valitsin vähän tyhmän reitin jonka ansiosta jouduin ylittämään yhden ylimääräisen kukkulan. Onneksi päivä ei ollut kovin pitkä ja olin perillä jo yhdeltä.

image
Vika nousu tehty
image
Sympaattisia taloja Da Latissa

Da Lat on viihtyisä ja mäkinen kaupunki. Tiet ovat hyvin mutkittelevia ja tämä muistuttaa mua italialaisista pikkukaupungeista. Otin ekan yön hotlasta kun halusin lepoa. Sen jälkeen muutin hostelliin. Sänky aamiaisella ja päivällisellä maksaa 5 taalaa. Piti alunperin olla kaupungissa 2-3 yötä mutta sain jonkun saakelin ruokamyrkytyksen ja olin yhden päivän poissa pelistä. Jäin siis vielä neljänneksi yöksi mutta onneksi sairauteni sattui juuri tällaisessa värikkäässä kaupungissa. Luulen että oksentelu johtui aikaisemmin syömästäni riisipuurosta joten toivottavasti meikäläisen jouluruokamenuuseen ei tuu toista ruokalajia kieltolistalle rosollin lisäksi.

image
Ostin "pullon" vettä. Tuli aika suomalainen olo.
image
Buddhaportti

Kävin muutamassa temppelissä ja kanjonoimassa. Muuten oon ottanut ansaittua lepiä. (Kanjonointi meinaa sitä kun mennään jokea ja koskia pitkin ja pudottaudutaan köydellä. toim huom. canyoning) Ihan hauska kokemus mutta ehkä sitä on meikäkin tulossa vanhaksi kun ei niin paljon jaksanyt innostaa tämä extremeaktiviteetti.

image
Meikä ja koski

image
Kärmesportti
image
Erään temppelin alta löytyi helvetti. Tunnelma oli kuin Linnanmäen kauhujunasta. Mutta reitti oli viisikertaa pidempi. Ymmärsin että synti ei kannata.

Täällä on monet turistit omilla mopoillaan ja ihmettelevät suuresti mun fillarointia. Itellekin tullut viime nousuissa olo että mieluusti vaihtaisin mun lihasmoottorit yhteen bensalla toimivaan. Kolmesataa kilsaa enää. Huomenna aattelin repäistä 100 kun suurin osa matkasta alamäkeä.

Da Latille ehdoton plussa.

image
Iso pala puuta. Mitenköhän tällainen kuivatetaan?
image
Eikös tuo oo muumeista?
image
Jalluportti

Lien Son – Dinh Van

113 km

Aika paha päivä. Paljon nousua ja kuumuutta. Tai oikeastaan oon ruvennu fiilailemaan lämpöä nyt kun siihen on tottunut.

Lähdin kasilta liikkeelle ja saavuin viiden aikaan Dinh Vaniin. Mä meinasin jäädä jo kolmelta 80km matkan jälkeen mutta kyseisen kylän ainoa geasthouse ei puhutellut joten päätin repäistä vielä yhden 10km nousun jonka jälkeen samanmittainen alamäki ja kymppi tasaista. Vähän kuumotti että ehdinkö ennen pimeää mutta hyvin kävi.

image
Ekan nousun jälkeen vielä hymyilytti
image
Toka nousu vei mehut

Tie pysyi totutun kapoisena ja mukavana maisemiltaan mutta tien kunto heikkeni huomattavasti. Alamäetkin piti jarrutella.

image
Kolmiportti

Päämäärässä halusin kunnollisen yösijan ja aloin jopa vertailla majoitusvaihtoehtoja ja kiertelin neljässä eri paikassa. Otin rauhallisen huoneen vähän kaupungin keskustan ulkopuolelta.

image
Iltaruokani paistuu pöydässä.

Huomenna sitten vaan kevyehkö nousu Da Latiin.

image
Kahvipensaita riittää. Mulle tuli yllätyksenä että Vietnam on Brasilian jälkeen suurin kahvintuottajamaa
image
Pavut kuivataan tien varrella. Siinä se sinunkin hörppimä arabica ottaa aromia.
image
Laajeneva portti

Buon Ma Thuot – Lien Son

52 km
Nyt oli sympaattinen tie. Odotin tien jatkuvan samaisena highwayna jota se oli ollut jo Plei Canista lähtien, mutta minulle tarjoiltiinkin ihana maalaismaisema kera pikkutien  joka oli kuitenkin loistavassa kunnossa.

image

Kävin aamulla tsekkaamassa Buon Ma Thuotin etnisen museon joka oli jees. Hain kimpsut hotlalta ja olin tietoinen kaupungissa olevasta vesipuistosta jossa ajattelin rentouttaa jäseniäni ennen matkaa. Puisto oli kuitenkin järkyttävässä kunnossa ja olinkin ainoa asiakas. Vesi oli sen verran paskaista etten edes uskaltautunut vyötäröä syvemmälle vaan päätin lähteä saman tien kohti Lien Sonia joka on Lak-järven rannalla.

image
Vesi näytti siltä ettei sitä oltu puhdistettu aikoihin. Ei kiitos.

Lounaaksi perinteinen pho-keitto. Matkanteko oli hidasta kun halusin nauttia maisemista. Tämä oli varmasti reissuni mukavin asutettu tie ajella.

image

image
Avoin portti

Keskellä päiväreissuani oli kukkula jonka huipulla olisi katolisen kirkon rauniot. Koska matka oli tänään lyhyt, niin aattelin ottaa tästä itselleni pienimuotoisen  via dolorosan. Tosiasiassa mulle kohta selvisi että sitähän se juuri olikin: jeesuksen ristinkantomatka.

image
Nousu koostui 15 dioramasta ristinkannon aloittamisesta ylösnousemukseen. Tie oli jyrkkä ja kivinen.
image
Huipulla odotti ulkoilmakirkko synnit vapauttavine ikonineen.
image
Luonnonpuistoportti

Perille päästyäni majoituin järven rannalla sijaitsevaan majataloon jonka kaikki huoneet oli kuitenkin täysiä. Asustelin ekan yön longhousessa eli maasta metrinkorkeudella olevassa dormissa jossa oli parikymmentä petiä. Mun lisäksi oli kuitenkin vain yksi vieras.

Majataloon oli asettunut myös suomalaisretkue. Ensimmäiset härmäläiset sitten Hanoin.

Eka yö keskeytyi kukonlauluun kello 4. Samperin mielenvikainen elukka avasi kurkkuaan 15 sekunnin välein suoraan sänkyni alla. Tuli mieleen vesikidutus… Yritin kuunnella musiikkia mutta huuto kuului läpi. Sitten laitoin valkoista kohinaa korvalappuhini ja se auttoi peittämään kukon kiljahdukset. Nukuin melko huonosti siis mutta onneksi toiseksi yöksi sain oman huoneen.

image
Majatalo tarjoaa myös elefanttikuljetusta mutta mä passasin.

Kahvi täällä on saakelin hyvää mutta se paljastui olevan norsun ruuansulatusjärjestelmän läpi matkannutta. Kuulemma useita kiloja kahvinpapuja päivässä kulkee elimistön läpi. Vaikuttaa kuitenkin vähäsen eettisemmältä kuin häkissään viruvat sivettikissat.

image
Vanhus ja koski

Käytiin Suomiporukan kanssa 9km päässä olevassa uintipaikassa. Tekipä eetwarttia ja tuntui luksukselta näin välipäivänä vähän pulikoida!

image
Majatalossa majaileva vakivieras, boa

Huomenna rankka päivä: 100km ja lopussa rankka nousu. Mutta se onkin reissun viimeinen hevi päivä.

image
Järvi
image
Armeijaportti. Tuli huutoa.
image
Etninen portti